Syksyn puuhia

Siinä se sitten on ... pohja uudelle mansikkamaalle. Vanha, kun oli ihan heinikoitunut, muovien poistamisen jälkeen. Saapas nähdä miten onnistuu näin kokemattomalta mansikan viljely :) Raita kissa seurasi vierestä kooko urakan ajan. Välillä leikkien sammakon kanssa, tullen ihan lähelle tutkimaan ja taas siirtyen viereiselle kivelle loikoilemaan. Voi tota kissan elämää.

Omenapuut ovat vielä niin pieniä, että jänikset käyvät niitä syömässä talvisin. Kuori on kärsinyt viime talvena pahasti, joten nyt laitettiin suojausta. Saapa nähdä minkä verran luntya saadaan ensi talvena, että riittääkö verkon korkeus ollenkaan vai ei. Omenoita tuli järsimisestä huolimatta.

 

Jännittäviä aikoja :)

Välillä on sellainen olo, että laittaisi mieluusti päänsä piiloon, hautautuisi vaan pehmeän peiton alle nukkuisi pari seuraavaa kuukautta tyytyväisenä. Sitten taas ei mitään vaihtaisikaan pois. Innostus herättää aikaisin aamulla suunnitelmien pyöriessä päässä heti ensi hetkestä heräämisen jälkeen. Niin paljon olisi kaikkea mitä voisi tehdä, paljon katseltavaa ja kuunneltavaa.

Kaappivanhus on jo löytänyt oman paikkansa. Esineet sen päällä tulevat varmasti vaihtumaan miksi milloinkin, mutta uskon, että kaappi pysyy paikallaan.

Lettupannu löytyi kellarista. Nyt se sai tuikut koloihinsa.

Sadepäivänä valmistui keittiön verhot. Omenat odottavat syöjiään.